Sanna Marinin hallitusohjelmassa tavoitellaan oikeudenmukaista siirtymää hiilineutraaliin yhteiskuntaan. Hallitusohjelman kolmannessa luvussa todetaan, että “päästövähennystoimet toteutetaan sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti ja niin, että kaikki yhteiskunnan osa-alueet ovat mukana.” Mitä oikeudenmukaisella siirtymällä tarkoitetaan ja ketkä ovat vaarassa pudota matkasta? Haastattelimme aiheesta Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutin kestävän käyttäytymismuutoksen apulaisprofessoria Annukka Vainiota.
Oikeudenmukaisen siirtymän haasteet
Aluksi on hyvä määritellä, mitä oikeudenmukaisella siirtymällä tarkoitetaan. Oikeudenmukainen siirtymä on jaettavissa neljään eri ulottuvuuteen:
- jakamisen oikeudenmukaisuus – eli miten hyötyjä, haittoja ja resursseja jaetaan oikeudenmukaisesti,
- menettelytapojen oikeudenmukaisuus päätöksiä tehtäessä
- erilaisten tarpeiden ja näkökulmien ja kulttuurien tunnustamiseen liittyvä oikeudenmukaisuus sekä
- kompensoiva oikeudenmukaisuus, eli miten jo tapahtuneet epäoikeudenmukaisuudet tulee korjata tai kompensoida.
Erilaiset oikeudenmukaisen siirtymän haasteet koskettavat yhteiskunnan eri osia. “Jos ajatellaan esimerkiksi menettelytapojen oikeudenmukaisuutta, niin yleensä etuoikeutetut osallistuvat todennäköisimmin näihin prosesseihin. Riskinä on, että nämä toimet vain vahvistavat niitä epäoikeudenmukaisuuksia.” Vainio sanoo.
Oikeudenmukaista siirtymää vaikeuttaa nopea aikataulu – 15 vuoden päästä maamme tulisi olla hiilineutraali. Toimeen on tartuttava nopeasti, mutta onko riskinä, että jotkin yhteiskunnan osa-alueet tippuvat vauhdista? Annukka Vainio uskoo, että etenkin fossiilisten polttoaineiden tuotanto, raskas teollisuus sekä tietyt maatalouden alat, kuten karjatalous, tulevat kokemaan ilmastotoimien epäsuorat vaikutukset vahvemmin kuin monet muut alat. Ilmastotoimien epäsuorilla vaikutuksilla tarkoitetaan niitä vaikutuksia, mitä päästövähennystoimilla on muuhun, kuin ilmastoon. Lisäksi Vainio korostaa, että toimien epäsuorat vaikutukset vaikuttavat eri tavalla eri alueilla Suomessa: “Sellaiset alueet, joissa on paljon muuttotappiota ja työttömyyttä, niin niihin [epäsuorat vaikutukset] saattaa iskeä aika kovaa.”
Kun päätöksiä tullaan tekemään nopealla tahdilla, joudutaan sovittamaan yhteen hyvin erilaisia näkökulmia. Siispä siirtymässä olisi erityisen tärkeä pitää kaikkien ääni kuuluvissa. “Jos ihmiset kokee, että he pystyvät sanomaan näkökulmansa ja päätöksissä se otetaan huomioon, on päätös helpompi hyväksyä, vaikka itse päätös ei olisikaan mieleinen”, Vainio korostaa. Osallistamsen tulee kuitenkin olla aitoa, eikä pelkkää silmänlumetta. “Jos ihmisillä on semmonen kokemus, että heitä pyydettiin osallistumaan, mutta heidän näkemyksensä eivät näy millään tavalla [tehdyissä] päätöksissä tai että heitä on tulkittu väärin, se on iso epäoikeudenmukaisuuden kokemus”.
Ilmastotoimet eivät edisty, jos kansalaiset kokevat ne epäreiluiksi
Ilmastopaneelin alkuvuodesta julkaisemassa raportissa korostetaan, että ilmastotoimet eivät edisty, jos kansalaiset kokevat ne epäreiluiksi. Ilmastotoimien epäsuorat vaikutukset voivat siis itsessään hidastaa ilmastotoimia, jos ne koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Etenkin jos ilmastotoimien päätöksentekoprosessi nähdään epäoikeudenmukaisena, tai saadaan todisteita siitä, että vaikutukset kohtelevat eri väestöryhmiä eri tavalla, on riskinä, että tulevien ilmastotoimien hyväksyttävyys kärsii. Tämä voi myös ruokkia poliittista polarisoitumista Suomessa.
Poliittinen polarisaatio ilmastonmuutoksen saralla Suomessa on kuitenkin maltillista. “Nyt on tullut paljon kansalaiskyselyjä ilmastonmuutokseen liittyen. Näyttää siltä, että ihmiset suhtautuvat poliittisesta taustastaan riippumatta melko samalla tavalla ilmastonmuutokseen. Mediassa tulokset onnistutaan kuitenkin esittämään polarisoituneina, mikä ei vastaa yhtään alkuperäistä tulosta” Vainio huomauttaa.
Vainion mukaan esimerkiksi ilmastonmuutosdenialisteille annetaan liikaa tilaa mediassa, ja uskoo tämän johtuvan siitä, että on kiehtovampaa keskustella siitä, miksi joku kieltää ilmastonmuutoksen, kuin miksi joku toinen uskoo siihen. Kuitenkin suomalaisista vain noin 4 prosenttia uskoo, että ilmastonmuutos ei ole lainkaan ihmisten aiheuttama.
Vainio korostaa, että mediassa tulisi nostaa esille enemmän identiteettien poikkileikkauksia vastakkainasetteluiden sijaan.
Tieteen rooli arvojen esiintuojana
Kestävään yhteiskuntaan siirryttäessä päättäjien on löydettävä sopiva tasapaino erilaisten kilpailevien intressien välillä. Samalla on tasapainoiltava taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja ekologisen kestävyyden välillä. Toisinaan kestävyyden eri osa-alueet voivat olla ristiriidassa: Huolimattomasti toteutetut ilmastotoimet saattavat esimerkiksi uhata saamelaisten perinteisiä elinkeinoja, kun suunnitellaan poronhoitoa häiritseviä tuulivoimaloita Lappiin.
Antaako kestävyystiede vastauksen siihen, mitä kestävyysaspekteja tulisi painottaa muiden yli? Annukka Vainion mielestä erilaisten painotusten yhteensovittaminen on viime kädessä arvovalinta: “Mun henkilökohtanen mielipide on se, että tiede ei voi olla arvoneutraalia, eli se on väistämättä arvosidonnaista”.
Ilmastonmuutoksen torjunta Suomen etuna
Vaikka ilmastotoimien ja oikeudenmukaisuuden yhteensovittamiseen liittyy haasteita, Annukka Vainio korostaa, että mikäli toimeen tartutaan rivakasti, Suomalaiset tulevat olemaan keskimäärin voittajia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Vainio viittaa väitteessään Ilmastopaneelin tekemiin ilmastoskenaarioihin Suomen osalta.
“Oikeudenmukaisuuskeskustelussa tehdään usein tämmösiä jakolinjoja, kuten kaupunkilaiset versus maalla asuvat, ja mä ymmärrän sen, mutta kannattaa korostaa, että pitkässä juoksussa me kaikki tullaan voittamaan tässä. Mä ymmärrän sen, että lyhyemmällä aikavälillä pitää keskustella siitä, että jotkut menettävät ja jotkut voittavat ainakin jossain, mutta kannattaa muistaa, että me tullaan tässä voittamaan isosti.”
Oikaisu: Päivitimme denialismiin liittyvän lähteen tuoreempaan. Aiemman lähteen (Ekholm ym. 2007) mukaan suomalaisista noin 10 prosenttia kiistää ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen, kun taas tuoreemman kyselyn mukaan tämä luku on enää noin 4 prosenttia.
Lähteet:
https://e2.fi/julkaisut/ilmastokysely
https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma
http://www.tieteentiedotus.fi/tiedebarometri.html
https://yle.fi/uutiset/3-11466670
Ekholm, Peter, Karina Jutila, ja Pentti Kiljunen. 2007. Onpa Ilmoja Pidellyt: Ilmastonmuutos ja kansalainen. Helsinki: Maahenki Oy